The UNGI 2015

Pitkän tauon jälkeen päätin sitten jälleen palata koneen ääreen ja tehdä kirjoituksen ungireissusta. Noniin, elikkäs siis ungi juostiin Karlsborgissa, Ruotsissa sen alemman ison järven yläpuolella.

          Jännitys tiivistyi, kun automme lähestyi hakametsän jäähallia. Mielessä painoi ajatus siitä, ehtisimmekö varata böögen ennen muita ja siten varmistaa stategisesti tärkeät istumapaikat tulevalle matkalle... Kun sitten päästiin perille, kävi selväksi, että paikkojen varaus onnituisi. No, näinhän siinä kävi ja 17.42 lammikonkin viimein päästyä bussiin matka kohti turkua alkoi. Bussimatka sujui suht leppoisasti musiikin soidessa taustalla ja porukan poristessa milloin mistäkin. 

          Laivaan päästyämme vuorossa oli kevyt iltapala punnituspaikassa(21.21€), jonka jälkeen lähes välittömästi nukkumaanmeno venyttelyjen uuvuttamana. Aamulla huonosti nukutun yön ja hyvän aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan kohti maauimalaa, joka sijaitsi siinä jossain matkan varrella. Alkumatka meni melko nopeasti ja eipä aikaakaan, kun olimme maauimalan pihalla. Ennen paikan avautumista suoritin Es:n ja Gölskin kanssa verkkalenkin. Kulusta ei jää mitään kerrottavaa jälkipolville. Kun sitten oltiin polskuteltu se puolitoista tuntia, matka jatkui Mariebergin kauppakeskukseen. Alkoi ruokapaikan metsästys; ikea ei ollut vaihtoehto johtuen korkeasta riskistä tilata vahingossa potatispullar med köttmus, joten päädyttiin sitten yhteistuumin käydä kiskomassa lunchbuffeet eräässä ravintolassa. Ruoka oli aikalailla 5/5. 

          Sitten alkoi menomatkan viimeinen osuus, eli siirtyminen kisapaikalle. Kuumotus alkoi pikkuhiljaa nousta, kun lammikko yksitellen kutsui juoksijoita bussin eteen palaverille. Säästyin siltä toistaiseksi. Eipä aikaakaan, kun bussi pysähtyi kisapaikalle ja tehtäväksi saatiin roudata tavaroita seurateltalle. Näin tehtiin ja työn jälkeen ohjelmassa oli jillailua patjoilla tsekkaillessa kun ms parsan pojat ja essun hurjat verkkailivat. Samalla siinä musiikin jumputtaessa tasaisesti taustalla käytiin raivokasta käpysotaa, josta päättelin, että ilmeisesti muitakin jännitti... 

          Chapter V: Parisen tuntia ennen nukkumaan painumista käytiin joukkuepalaverit ja todettiin, että maasto on melko priimaa, mikäli radat kiertelevät 500m säteellä kisakeskuksesta, toivoimme parasta, mutta odotimme pahinta... Tämän jälkeen syömään, teltalle ja unille. 

          Todella hyvin nukutun yön jälkeen heräsin siihen todellisuuteen, että Taavi oli aloittanut todella hyvin tullen kärkiletkassa vain 13s kärjestä ja oli sanojensa mukaan johtanut kisaa melko pitkään. Tämän todettuani kuumotti jo niin, että matka jatkui bajamajaan, jossa vietin seuraavat 10minuuttia. Kun olin toipunut järkytyksestä, pääsin todistamaan todella komeaa näkyä, kun Mikko, Kp, Vili ja härdellin pojat pitivät pyrinnön värejä aivan kärjen tuntumassa/kärjessä. Mainittakoon myös Lassen osuuspohjat kutoselta ja Juhan ja Mäihän upeat juoksut seuraavilta osuuksilta. Viimein koitti aika ruveta valmistautumaan omaan juoksuun. Luonnollisesti aloitin valmistautumisen piipahtamalla jo tutuksi tulleessa bajamajassa, jonka jälkeen siirryin verkkailemaan hyvissä ajoin. Vaihtoalueelle mennessäni oli asetelma se, että lähtisin n.4min piikissä metsään, joka tuntui melko helpolta nakilta. Se kuitenkin paisui varsinaiseksi lenkkimakkaraksi, kun vaihtoon tulikin kärjessä essun venäläisvahvistus, vajaa minuutti ennen Jonnea. Ei siinä mitään, loin katseen lähtevään essun ankkuri Pernuun ja aloin keskittyä omaan juoksuun. Kartta käteen, suunnitelma ykköselle ja eikun matkaan. Alkumatka ennen saapumista varvaukseen olikin tietämättäni ollut täysi farssi, sillä olin lähtenyt käsijarru päällä varmistelemaan jo menetettyä 4minuutin kaulaa, kun olisi pitäny iskeä essu kiinni... Varvauksessa sitten järkytyksekseni kuulin sen tosiasian, että Pernu oli karannut tavoittamattomiin ja asiasta kyrpiintyneenä raivosin loppuradan ihan kelvollista vauhtia. Kun maalisuoralla kävin läpi ajatuksiani, sama lause toistui koko ajan: "voi vit**". Ei siinä paljoa tehnyt mieli tuuletella ja homma menikin läpijuoksuksi ilman voitonmerkkejä saati "JEEEES" huutoja. Sija kaksihan oli tältä joukkueelta enemmän kuin hyvä, mutta kaikkia vain kyrsi se, kuinka lähellä jackpot olikaan ollut... Kuitenkin kiitän koko joukkuetta ikimuistoisesta matkasta, kumarran ja väistyn tulevien sukupolvien tieltä kohti uusia kokemuksia. Ensvuonna tuotte sit pojan viimein kotiin!

Loppukauden mietteitä

Ei luotto omaan kuntoon ole kohdallaan niin piti käydä radalla testaan. Kyseessä oli siis AV-ratatesti ja matkana 5000m. Elämäni toinen kerta kyseisellä matkalla, vaikka oikeastaan ekaa kertaa ei voi laskea, koska keskeytin kahen tonnin jälkeen syystä, jota en enää muista. Samalla tuli myös tehtyä kolmen tonnin uus enkka 10:58, vaikka edellinen onkin parin vuoden takaa. Aika oli siis 18:17 ja olen tämän kauden rapakuntoon nähden tyytyväinen, mutta kyllähän tuosta pitää semmoset 1:20 raapaista ainakin pois ens kaudelle, jos meinaan edes plaketista taistella SM-kisoissa. 

          Se siitä juoksusta sitten ja ajatukset kohti seuraavia kisoja, joista tarkalleen ottaen KLL on seuraava. Maastohan on naurettavan pieni läntti keskellä asutusta ja sisäpiiritiedon mukaan karseaa puskaa, kuulemma jopa pahempaa kuin Hämeessä yleensä. Mutta onneksi se on kaikille sama. Itse olen aikeissa osallistua myös "keskarille" ja viestiin ja odotukset on korkeella. Luvassa on tasokasta menoa ja eiköhän ennakkosuosikit pidä tänäkin vuonna paikkansa. 

          KLL:n jälkeen on luvassa SM-pitkä, joka ton kauden pääkisani ja odotukset on korkeella. Potentiaalia huonoista RATAjuoksu tuloksista huolimatta löytyy(esimerkkinä suunto games 2.päivä, josta en ookaan jauhanu tarpeeks:). Tavoite on yltää omaan maksimiin, jos en onnistu, olen kyllä pettynyt ja voin todeta tän kauden panostuksen olevan ohi ja alkaa täysillä reenata ensvuotta varten. Pitkien jälkeen onkin enää SM-sprintti ja -viesti, jotka on viimeiset kisat, johon valmistaudun kunnolla(ellen ryssi sm pitkiä ja siten lopeta siihen). SM-yön ja mahdollisen epitkän otan reeninä. 

Pyrinnön ylivoimaa Nujussa

Lauantaina 16.8 siis käytiin 29. Nuorten Jukola Kankaanpäässä ja meidän kannalta tulos oli murskaava; nimittäin pyrintö voitti yli 5min erolla hooässään ja sen lisäksi kolme pyrinnön joukkuetta yhdeksän parhaan joukossa!!! No joo, kyllähän sitä hieman osattiin odottaa, sillä kuten ungiin, myös nujuun valmistauduttiin todella hyvin, mutta kyllä tulos silti yllätti ainakin itseni.

          Mua kyrsi aivan sairaasti, kun kuulin Vilin päässeen edelleni kakkosjoukkueeseen ilman mitään näyttöä tai järkevää syytä - ainakin mielestäni. Näin jälkeenpäin ajateltuna onneksi pidin kuitenkin mölyt mahassa ja nielin paikkani kolmosjoukkueen ankkurina; kun oli tiedossa, että kolmosjoukkuekin on tasokas ja taistelee parhaan 3joukkueen tittelistä(jota ei sitten edes jaettu):

          Sit itse asiaan vihdoin. Näin viesti meni: Eka osuus starttasi ollessani syömässä Järvisen Pitkäsen ja Ojanahon kanssa, joten harmillisesti lähtö jäi näkemättä. Ei se kuitenkaan haitannut, sillä näin kun aloittaja Juha Lilja tuli hyvissä asemissa n.3min kärkeä perässä. 2.osuudella Vesterisen Arttu tykitti osuutensa 9.nopeimman ajan ja nosti meidät(tp3!) kymmenenneksi. Kolmannella osuudella Ida Jussila teki vakuuttavaa jälkeä ja nosti neljä sijaa ja toi meidät näin ollen kuudentena vaihtoon lähettäen Lasse Viilon matkaan. Laspalla ei kauaa nokka tuhissut, kun pyrinnön värit saapui toiseksi parhaana pyrinnön joukkueena vaihtoon sijalla 4 johtavaa pyrintö ykköstä perässä 6:29min. Vitososuudella viestiä vei Lotta Välkki, joka toi joukkueen vaihtoon seitsemäntenä 7:57 kärjestä. Toiseksi viimeisen osuuden juoksi Sonja Julkunen käyden tiukkaa taistelua pyrinnön kakkosjoukkueen kanssa, jonka Sonja kuitenkin voitti ja petasi mulle hyvän paikan Parman perässä hieman ennen Viliä ja Hikiä. Mua jänskätti ennen lähtöä niin pirusti, ettei meinannu kenkiä saada jalkaan ja asiaa pahensi vielä se, että mut määrättiin GPS jonoon joukkueen hyvien juoksujen ansiosta. Koin kauhun hetkiä, kun järjestäjät pukivat gepsin selkään ja päästivät verryalueelle. Onneks jännitys hävisi - ainakin melkein - kun sain kartan käteen ja sit vaan mentiin eikä meinattu, ehkä paikoin liiankin huolimattomasti, sillä ykköselle pummasin 20s ja neloselle tyhmän kierron takia 2min. Nelosen jälkeen luulin jo pelin menneen ja ajattelin pyrintö 2:n, parman ja hikin karanneen, joten rauhotuin ja keskityin vaan eteneen mahdollisimman hyvin. Se toimi ja muut teki myös virheitä, josta johtuen sain letkan kiinni ja sit sain hengähtää leppoisassa vauhdissa ja lukea seuraavia välejä ennakkoon. Sitten se ilo päättyikin ja varsinainen riemu vasta alkoi: kympille mentäessä kuulin takaa hermostuneita huutoja siitä, että rasti olisi enemmän oikealla. Aluksi menin hämilleni ja pysähdyin tarkistaan, jolloin sain ojien mutkasta kiinni ja hetken päästä näin rastin. Ilmeisesti muut eivät nähneet ja/tai kävivät väärällä hajonnalla, mutta pääsin kuitenkin hikin Eemeli Suomisen kanssa karkuun ja jolkoteltiin sitten pari väliä kahdestaan, tosin itsellä tossu painoi joten tiellä sai juosta tosissaan, ettei jäänyt. Lopussa Suominen sai pienen etumatkan jalalla ja virheeni ansiosta, mutta sain toisenkin huolen aiheen vilkaistuani taakse juuri ennen loppusuoraa. Parman Heinonen oli ajanu mut kiinni ja lähestyi hullua vauhtia 50 metrin päässä. Säikähdin pahanpäiväisesti ja kiristin vauhtia ja luojan kiitos vikan rastin leimaus osui nappiin ja tiukan loppukiritaiston päätteeksi totesin voittaneeni parin sekunnin erolla parmaan. 

Kohti kolmatta Ungi voittoa!

Nyt on sit Jukola takana ja katseet suunnattuna kauden oikeastaan tärkeintä viestiä eli Ungdomens Tiomilaa kohti. Tavote on selkeä; tänä vuonna lähdetään tekemään oppikirjajuoksua eli käytännössä joukkueen tason tietäen voittoa. Pyrintöhän on vienyt kyseisen viestin kaksi kertaa aiemmin, vuosina 1999 ja 2011.
          Koskapa olen mennyt lupaamaan tekeväni kauden parhaan juoksun ungissa, on siihen myös valmistauduttava huolella. Sitä varten tässä nyt on tämmöstä reeniputkea tupannu olemaan muun muassa Fin5 muodossa. Finin tuloksista ei sitten sen enempää, reeniviikkohan oli kyseessä. Sen verran paljastan, että aivan liikaa tuli mulle tuntemattomasta asiasta-nimittäin väsymyksestä, ja vieläpä fyysisestä semmoisesta-johtuvia rumia virheitä. Järjestäjille pisteet siitä, ettei nousua totisesti säästelty, tosin mun makuun sitä oli kyllä vähän liikaa...:D
          Vielä palatakseni ungiin, lähdetään pienellä porukalla Ruotsiin seuraavaksi 2 ja puoleksi viikoksi valmistautumaan kisaan o-ringenin muodossa, sekä sen jälkeen viimeistelyleirille vielä viikoksi. Huippukunnon viimeistelyn jälkeen onkin sitten aika siirtyä itse asiaan, ungi starttaa H18-sarjan osalta lauantaina klo 3:00. Joukkue on seuraava:
1)Koopee
2)Puh
3)Tave
4)Teme
5)Göle, Mäihä ja Lasse
6)Mikko
7)Es
8)Free
9)Pörsi
10)Anttu
          Enää tarvii vain miettiä tuuletukset ja varata pöydät ravintolasta juhlia varten ;) Ja toki suunnistaa viesti :D. Lisää luvassa sitten kun jaksaa...

5 päivää jukolaan...

Tarkoittaa, että on aika pohtia strategiaa ja alkaa spekuloimaan. Ensin kuitenkin joukkueen perusteellinen esittely:
1. Vili "Vilski" Mustonen, omaa kohtuullisen juoksuvoiman ja siksi löytyy aloittajan paikalta. Myöskin peesaamisen mestari.
2. Konsta "Puh" Puranen, pitkän yön pyssy ja joukkueen ainoa maajoukkuetason urheilija(eyoc 2014 varapaikka h16)
3. Konsta "Koopee" Pitkänen, armoton yöpyssy ja kova kilpailija.
4. Miikka "Mixu" Korhonen, karsinnan kautta joukkueeseen, ei ehkä varmin suunnistaja, mutta kova juoksija.
5. Ossi "Göle" Järvinen, nousukunnossa oleva kovakuntoinen kaveri, "lippu halkeaa, ku meloni fruit ninjassa".
6. Taavi "Tave" Mustajoki, joukkueen tasaisen tappava kuutososuudenkanuuna, juossut viime vuosina mm.Toiskan kovassa porukassa.
7. Pyry "Pörsi" Mustonen, kova tekijä ja pitkien spesialisti. Aiempia näyttöjä mm. Eyoc näyttöjen 4.sija kovassa seurassa vanhempien seassa. Joukkueen tähtiankkuri, kokemusta löytyy mm.Tiomilan ysiltä.
          Tällä kiven kovalla porukalla olis sit tarkotus iskee ja päästä vähintään 200 joukkoon. Veikkaisin, että alotus tulee kutakuinkin 10-20min kärjestä riippuen peeseistä ja siitä, kuluttaako alottaja voimansa koolle mennessä...Puh saa sit luultavasti hieman kirittävää tuohon tavoitteeseen(top200) ja ehkäpä hyvän letkan löytyessä voi jopa siihen päästä;). Kolmososuudelle teurastettavaksi lähtee puolestaan Koopee, jo luultavasti kärkitaistelusta ulkona, kuitenkin sijoilla 200-300. Arvioisin Koopeen jäävän n.20-30min kärkeen, riippuen toki missä vaiheessa reidet räjähtää lopullisesti. Nelososuus onkin sit mielenkiintoinen, sillä Mixu voi peesin saadessaan yllättää, mutta myöskin jäädä lisää, arvio 20-50min kärjestä. Vitosella puolestaan Göle näyttää mallia ja teurastaa parikymmentä joukkuetta pois pelistä heti kättelyssä, saa kuitenkin nähdä, kestääkö kiri loppuun asti...Sit ollaankin jo lähes lopussa, mutta ei aivan. Nimittäin vuoron saa Tave, jolta odotuksena on tasaisen varma juoksu ja sijan puolustaminen, myöskin jo hieman pohjustusta ankkuria varten. Taven tultua matkaan ampaisen sit minä, tavoitteena päästä aikalailla virheettömään suoritukseen ja ennenkaikkea tasaisen tappavaan, kovaan, matkavauhtiin, jolla sijat voivat kovassa seurassa jopa nousta, mitään en kuitenkaan voi luvata.
          Loppuun vielä sanottakoon, että Kooär vie Terän ollessa toinen ja Haldenin kolmas.

Karsinta ja Jukola

Viime sunnuntaina oli Väinänperän keskari Ikaalisissa. Se toimi samalla meidän jukola karsintana. No sit itse suoritukseen; koska kyseessä oli karsinta jukolaan, oli sarjana tottakai pääsarja. Matkaa oli ~5.5km ja aikaa meni n.40min ja kärkeen jäin "vain" 6min. Eli ihan kelpo debytointi pääsarjassa. Suoritus oli paketissa muutamia pikkuvirheitä ja nelosen isompaa virhettä lukuunottamatta. Nyt voin jo kuitenkin sanoa, että kunto alkaa löytyä, tosin tällä hetkellä kärsin pahasta nuhasta, mutta minkäänlaisesta tulehduksesta ei ole kyse ja kuumetta ei ole(ehkä allergiaa?), joten tämän ei luulisi ihan määräänsä enempää vaikuttavan.
          Sit siihen jukolaan. Meillähän on historian nuorin jukola-joukkue. Kokoonpano sekä juoksujärjestykset on jo lyöty lukkoon ja se näyttää tältä: 1.osuus: Vilski, 2.osuus: Puh, 3.osuus: KP, 4.osuus: Mixu, 5.osuus: Göle, 6.osuus: Tave ja ankkurina tottakai minä. Valitettavasti jukoonkin on vielä pari viikkoo, joten aikaa tappaakseni ilmoittauduin ensivkl:n suunto games:iin. Siellä tavoite on pitää paketti kasassa ja palauttaa järvisen göle maanpinnalle.

27.5.

Jöö. Talvi on nyt ohi ja suunnistuskausi täydessä vauhdissa jo toista kuukautta...Takana on siis jo yhtä ja toista, mutta kerrottakoon kauden ekoista ässämmistä, matkana oli keskari Joutsenossa. Suorituksesta sen verran, että karsinta meni hyvin, ainoastaan 1:50min virhettä ja juoksukin yllättäen kulki, vaikka koko alkuviikko ja viime vkl menikin sairastaessa. Sen sijaan finaali menikin sitten päin jölliä. Lähdin ilman minkäänlaista ideaa ja eihän siitä mittään tullu joten yköselle sit heti kolmeminuuttinen. Noita kolmeminuuttisia tuli lopulta niin paljon, etten jaksa luetella, mutta seasta löytyy pari valopilkahdustakin; rastilla nro7 pari takaa tullutta sai kiinni, joita sit peesasin, kunnes meni hermo (ja äijät pummas) ja kyllästyin retkeilyyn ja raivosin pari seuraavaa väliä tarkotuksena karistaa takanatulevat, jossa onnistuin ja niinhän siinä sitten kävi, että kolmelle noista neljästä välistä iskin rastivälipohjat ja sille viimeiselle sekunti pohjista.
          Seuraava tavoite on sit varmaankin jukolan viesti ja sitä edeltävä karsinta väinänperän keskarilla. Päätettiin nimittäin tehä oma nuorten joukkue ja jos pääsen siihen niin aattelin heittää ankkuriosuuden, tiomilahan on myös takana ja siellä juoksin ysiosuuden eli 15.7 km, joka kulki viisminuuttista lukuunottamatta hyvin, varsinkin fyysisesti jaksoi, mutta aina on varaa parantaa ja sitä varten tänään kävin juoksemassa inov8 trail cupin tokavikan osakilpailun, jossa tuloksena 11.sija ja pyrintöläisistä toiseksi paras. Tässä linkki tuloksiin: http://events.navigeist.com/fi/events/1/legs/4/results/miehet